4. Teodikeasta
Miksi maailmassa on pahaa, jos sen Luoja on kaikkivaltias ja hyvä?
- Alussa kaikkeus oli yhdessä pisteessä, johon sisältyi potentiaalisena
koko nykyinen maailma. Siinä oli erottamattomina sekä hyvä että paha, siinä
oli kaikkeus ykseydessä.
- Universumin syntyhetkellä ykseys hajautui moneudeksi, joka mahdollisti
rakkauden virtaamisen sekä sen esteenä olevan pahan eriytymisen.
- Nykyinen kaikkeus moneudessa sisältää edelleen ykseyden kaikki
elementit, myös pahan. Mitään ei puutu, ja tila on siinä mielessä
täydellinen. Päämäärä on kuitenkin paras mahdollinen maailma, jossa pahuutta
ei ole.
- Nykyinen maailma on osa puhdistumisprosessia, jonka kautta pahuus
suodattuu lopullisesti pois universumista. Nykyinen kaikkeus moneudessa
jalostuu täydellisyydeksi, ja luomisen päämäärä toteutuu.
- Universumin Luoja on täysin suvereeni, oikeudenmukainen ja hyvä. Hän on
valmistanut Kristuksessa koko luomakuntaa koskevan sovituksen. Pahakin
palvelee hyvää päämäärää olemalla osa täydellistymisprosessia, jossa sen
lopullinen rooli on hävitä olemattomiin. Valo syrjäyttää pimeyden, rakkaus
syrjäyttää pahan.
- Näin ollen maailmassa voi tällä hetkellä olla pahaa, vaikka sen Luoja on kaikkivaltias ja hyvä.
Ihmettelijöille tiedoksi - tässä ei julisteta mitään ainoata opillista
totuutta. Tässä esitetään ratkaisu teoreettiseen teodikean ongelmaan,
ratkaisemattomana pidettyyn dilemmaan, joka on aina askarruttanut filosofeja ja teologisia
ajattelijoita. Pelkkään olemassaoloon sinänsä liittyy joka tapauksessa suuri
mysteeri, jonka ratkaisu piilee metafyysisen rajapinnan takana.
Metafysiikka on intohimoni ja tärkein harrastukseni. Laitan muistiin kiteytettyjä ajatuksiani joistakin keskeisistä aihepiireistä lyhyen kirjoitussarjan muodossa tänne Vapaavuoroon.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Alussa kaikkeus oli yhdessä pisteessä, johon sisältyi potentiaalisena koko nykyinen maailma. Siinä oli erottamattomina sekä hyvä että paha, siinä oli kaikkeus ykseydessä."
Viitannet nk alkuräjähdyksen alkuun. Joka tapauksessa siinä pisteessä ei ollut persoonallisuutta/persoonallisuuksia, jolloin siinä pisteessä ei voinut olla myöskään hyvää/pahaa.
Jumalan erityisenä luomistekona ihminen oli alkujaan hyvä. Mutta täydellisenä inhimillesä persoonana hänellä oli tahdonvapaus eli mahdollisuus toimia väärin.
Mulle jäi epäselväksi mikä se ratkaisu oli - siinä kun pitäisi olla jotakin käytännöllistä myös.
"Luoja on täysin suvereeni, oikeudenmukainen ja hyvä." ?
Nuorena ajattelin sosialismin olevan oikeudenmukaisuuden matematiikkaa.
Nyt tiedän sen olevan vain kateellisuuden laskuoppia.
-Martin Collins
Sosialistien voimavarana on kateus.
Kapitalistien voimavarana on ahneus.
Siinä kaksi seitsemästä kuolemansynnistä. Ja kateus on pahempi synti kuin ahneus. (Dante)
"Esimerkiksi ylpeys oli erityisesti aateliston ja ritarien, kateus talonpoikaiston, viha hallitsevien ruhtinaiden, hengellinen laiskuus papiston ja kirkon sekä oppineiden, ahneus porvariston, kohtuuttomuus ja juoppous kenen tahansa, irstaus ja hekumallisuus erityisesti ylioppilaiden synti." (Wikipedia)
Kun nyt tämä sosialismi-kapitalismi asia tuotiin fraamille, ehkä yllättäen, niin haluaisi mainita ainakin keskusteluaineksena, jos ei muuten, että itse kannatan sen tyyppistä positiivista ajattelua, mitä varsinkin amerikkalaisessa New Thought/Positive Thinking - kirjojen perinteessä tuodaan esiin, että elämä on rikastumisen mahdollisuuksia täynnä (ja jaettava kakku on itse asiassa loppumaton.)
Tällöin rikastuja ei ryöstä toisilta, vaan win-win periaatteella vaihtaa tavaroita ja palveluja rahaan ja molemmat ovat tyyväisiä. Tosin Amerikassa harrastettu suunniteltu käyttökelvottomuus rikkoo tätä enenevän tyytyväisyyden harmoniaa. (Ja rahan suhteen inflaatio.)
Voin tietysti olla idealisti ja optimisti - ja väärässä. Tämäntyyppistä positiivista ajatusmallia kuitenkin edustavat mm. Wallace D Wattles, Dale Carnagie, Rhonda Byrne, Norman Vincent Peale ja Bob Proctor. En ota vielä lopullista kantaa asiaan, mutta olen kallellaan, kunhan businessasia pidetään maallisen elämän sfäärissä ja uskonasiat taas erikseen näistä.
Tällainen ajattelu voidaan joko kokea omaksi itsenäiseksi ajatusmallikseen politiikan ulkpuolelta, mutta toisaalta ehkä yhtä lailla nimenomaan ydinkapitalismiksi, ja toisaalta jos sosialismiin koplataan ateismi, siitä näkökulmasta katsoen se siltä ilman muuta siltä näyttäisikin, eli siis kapitalistien ylitöpositiiviselta huijausyritykseltä, jossa väitetään, että rikastuminen on muka mahdollista ilman ahneutta.
Yritän hahmottaa sitä ratkaisua, joka kommentoija Suhoselta jäi epäselväksi. Olisiko nyt niin, että pahuus on tarpeellinen, jotta voitaisiin tehdä puhdistusprosessi, joka on tarpeellinen, jotta ...
Metafyysikko Hirvisaari voinee olla oikeassa, mutta kaipaisin hieman selvempää esitystä, jotta kokisin itsekin ymmärtäväni.
Erityishuomiona voisi sanoa, että sellainen kombinaatio, jossa pahuus on kutakuinkin entropia ja lopputulema on tämän saman materian puhdistunut versio ei ole fysikaalisesti uskottava, vaan vaatisi uuden maailman luomisen siinä välissä, koska entropian vääjäämätön kasvu pahentaa koko ajan maailmaamme vieden sitä lähemmäksi ns. lämpökuolemaa, tilaa, jossa mitään ei voi rakentaa, tai pahuuden ikuista voittoa.
Eikö taivas ja kadotus - ajattelu ole toisaalta entropian vastakohta. Toisaalla pahuus, toisaalla hyvyys, välissä erottamaton seinä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 8 kommenttia